Artikkelit kategorialle: Itsemyötätunto

| Itsemyötätunto, Joustavuus, Kokonaisvaltainen hyvinvointi
Joustavuutta syömiseen

Joustavuus on johdonmukaisuuden ja itsesäätelyn lisäksi yksi hyvinvointimme kulmakiviä. Joustavalla elämäntyylillä epäonnistumisia tai morkkiksia ei ole olemassa, olotila pysyy energisenä ja opimme puntaroimaan ruokavalion sopivuutta tunnustelemalla, mitkä ruoat saavat aikaan hyvän olon ja mitä ruokia ei kannatta syödä mielin määrin päivittäin.

Itse olen aikoinani tehnyt tuttavuutta joustavuuden vastakohdan eli ehdottoman kieltäytymisen ja tiukan itsekurin kanssa. Voin kokemuksen rintaäänellä kertoa, että ehdottomuus ei pidemmässä juoksussa johda mihinkään. Jos emme ikinä salli itsellemme lupaa nauttia ja herkutella, olemme henkisesti ja fyysisesti hyvin tiukoilla.

Mitä ehdottomuudesta sitten seuraa? Syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita eli tunnetiloja, jotka eivät vie meitä eteenpäin eivätkä saa aikaan pysyviä muutoksia. Tiukkaan rajattu ruokavalio voimistaa yleensä myös nälän tunnetta, ja kielletyt ruoat alkavat houkutella entistäkin enemmän.

Ruokavaliomme ja elämäntyylimme pitäisi rakentaa niin, että meidän on niitä arjessa helppo noudattaa. Niiden tulisi olla mieluisia ja toteuttamisen suhteen realistisia. Joustavuudessa on kyse siitä, että syömme enimmäkseen terveellisesti, mutta jätämme joustovaraa herkuttelulle. Se, millä herkuttelemme, on tietysti yksilöllistä. Joillekin se voi olla irtokarkit, toiselle pitkän kaavan ravintolaillallinen, kolmannelle raakasuklaaherkku.

Kokemuksesta voin kertoa, että himo kiellettyyn hedelmään — minun kohdallani irtokarkit — laski merkittävästi tutustuttuani pehmeämpään elämänhallintaan. Opin tekemään tietoisia valintoja, lopetin ”mun pitäis” -ajattelutavan ja opin olemaan joustava ja armollinen. Toki tämä vaati harjoittelua, mutta koin, että tietyt minua miellyttävät arkirutiinit toimivat tässä loistavana tukena.

Hyvä esimerkki hyvinvointia tukevasta arkirutiinista on ateriarytmiin opettelu. Aiemmin söin koko ajan jotain pientä, en niinkään kunnon aterioita. Muistan, että minua suorastaan pelotti, miltä kolmen kunnon kokoisen aterian syöminen tuntuisi. Se oli aivan turha pelko! Energiatasot ovat säännöllisen ateriarytmin ansiosta aivan eri luokkaa, uni ja liikunta maistuvat, ja mikä tärkeintä, napostelu- ja herkkuhimo ovat hävinneet. Mainittakoon, että herkuttelen edelleen, mutta syön nyt herkkuja silloin tällöin aterioiden lisäksi sen sijaan, että korvaisin niillä koko aterioita. On myös vapauttavaa, kun energiaa ei mene sen pohtimiseen, mitä saa syödä milloinkin.

Hyvinvoinnin kokonaisuuden ollessa kunnossa ei haittaa, jos jokainen suupala ei ole täydellinen tai superterveellinen. Olennaista on huolehtia säännöllisestä syömisestä, miellyttävästä liikunnasta, riittävästä levosta ja siitä, että suhtaudumme itseemme myötätuntoisesti.

 

| Hyvinvointi, Itsemyötätunto, Joustavuus, Läsnäolo
Ole itsesi paras ystävä

Olen viimeisen vuoden aikana käynyt luennoimassa ja pitämässä vastaanottoa eräässä lukiossa. Lähtiessäni tunnen kerta toisensa jälkeen saman tunteen, kiitollisuuden. Tunnen kiitollisuutta siitä, että olen saanut mahdollisuuden jakaa tärkeää tietoa, herättää tunteita ja ajatuksia sekä käydä mielenkiintoisia keskusteluita näiden nuorten aikuisten kanssa. Tavoitteenani on ollut, että pystyisin sanoillani ja läsnäolollani auttamaan tai tukemaan edes yhtä nuorta.

Syömisen ja ravinnon lisäksi olemme käsitelleet aiheita, kuten itsensä arvostaminen, tunne-elämän haasteet, itsemyötätunto ja ulkonäköpaineet ja tarkastelleet ruoan psykologista merkitystä. Aiheet ovat herättäneet paljon ajatuksia, niin minussa kuin nuorissakin. Olemme yhdessä todenneet, että otamme aivan liian harvoin aikaa itsellemme miettiäksemme, mitkä asiat ovat juuri minulle tärkeitä. Vauhdin hurmassa, loputtomassa informaatiotulvassa ja jatkuvassa muutoksessa on luonnollisesti vaikea olla läsnä tässä hetkessä.

Kuluneen vuoden aikana olen oppinut näiltä nuorilta aikuisilta erittäin paljon. Suoritus- ja ulkonäköpaineet nousevat kerta toisensa jälkeen puheenaiheiksi. Tämä ei kuitenkaan tule täysin yllätyksenä, sillä haluaahan jokainen meistä kokea olevansa hyväksytty ja arvokas. Tällainen tarve varmaan korostuu juuri nuoruuden ikävaiheessa, joka on monen elämässä melko haavoittuvaista aikaa.

Herkkyys kuunnella omia tunteita ja tarpeita jää täysin paitsioon, kun suuri osa ajastamme ja energiastamme kuluu sen varmistamiseen, että vastaamme ulkopuolisia odotuksia.

Saatamme unohtaa myös sen, että ulkoisesti täydellinen olemus ei kerro mitään terveestä minäkuvasta. Ulkoinen olemus ei myöskään kerro mitään menestyksestä, älykkyydestä, terveydentilasta, onnellisuudesta saatikka persoonasta. Hoikkuus, näkyvät lihakset, tietynlaiset vaatteet ovat usein asioita, joita ihannoidaan. Unohdamme, että jonkin normin mukainen täydellisyyttä hipova ulkomuoto saattaa kätkeä sisäänsä hyvin hauraan, epävarman tai huonosti voivan ihmisen.

Itsekritiikki ja tapa asettaa itselle kohtuuttomia vaatimuksia ovat yleistyneet. Tämän takia pyrinkin puhumaan siitä, miten meidän tulee uskaltaa olla epätäydellisiä. Epätäydellisyys on itse asiassa paljon kiinnostavampaa ja helpommin lähestyttävää. Se on inhimillisempää ja antaa meille tilaa elää omien arvojemme mukaista elämää. Itsekritiikki on niin tavanomaista, että emme välttämättä edes huomaa tällaisia ajatuksia arjessamme. Itsekriittisyyden vastalääke on itsemyötätunto, taito, jota jokaisen – nuoren sekä aikuisen – tulisi harjoittaa. Ydinajatus on olla itsesi puolella, ei itseäsi vastaan.

  1. Ole ystävällinen itseäsi kohtaan. Kohtele itseäsi rakentavasti tuomitsemisen sijaan.
  2. Muista, ettet ole yksin. Jokainen meistä on todennäköisesti tutustunut sisäiseen itsekriittiseen ääneensä.
  3. Elä tässä ja nyt. Nykyhetkessä eläminen on tärkeä hyvän elämän kulmakivi. Kun kykenemme olemaan läsnä tässä hetkessä, voimme valita, mihin suuntaamme huomiomme sen sijaan, että ajatuksemme pyörisivät aiheesta toiseen täysin hallitsemattomasti.