Artikkelit avainsanalle: Kohtuus

| Läsnäolo, Ravitsemus, Terveellinen arki
Salakavala sokeri

Olen entinen sokerihiiri. Nuorempana saatoin korvata kokonaisia aterioita irtokarkeilla enkä välittänyt ruoka-aineiden lisätyn sokerin saatikka piilosokerin määrästä. Ruoka-aineiden suhteen pääasia oli, että purkin kyljessä luki ”kevyt” tai ”rasvaton”, jolloin uskottelin itselleni tekeväni terveellisemmän valinnan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että minulla oli jatkuvasti nälkä, verensokeritasoni ja vireystilani heilahtelivat nollasta sataan ja monista ruokahetkistä puuttui makuelämys. ”Nautiskelin” esimerkiksi juustoilla, joiden 5 prosentin rasvapitoisuus ei makuhermoja kutkutellut.

Oman kohtuuden löytäminen sokerinsyönnissä on luonnollisesti vienyt aikansa. Vuosien varrella olen kokeillut karkkipäivää, ehdotonta sokerittomuutta ja jokapäiväistä pientä herkkua ennen kuin löysin itselleni toimivan ja sopivan tavan syödä herkkuja. Nykyään en kiellä itseltäni mitään, mutta syön herkkuja tiedostavasti, nauttien ja keskittämällä kaiken huomion syömiseen. Yhdenkin suklaatryffelin syöminen voi olla riittävä aistielämys, kun sen nauttii tietoisesti.

Mainittakoon myös, ettei yksikään aloittamani karkkilakko päättynyt erityisen onnistuneesti. Lakkojen hankaluus on siinä, että ne ovat lähtökohtaisestikin vain hetkellisiä. Niillä on alku ja loppu, mutta mitä lakon jälkeen tapahtuu? Toinen mahdollinen kompastuskivi on se, että kielletyt herkut houkuttavat meitä kahta kovemmin. Ajatukset pyörivät herkuissa koko ajan, ja lakon aikana haaveillaan kaikista mahdollisista herkuista, joita syödään sitten, kun kärsimys on ohi.

Mikäli haluat karsia turhan sokerin ruokavaliosta, ensimmäiseksi kannattaa miettiä, millä tavalla nautit sokeripitoisia ruokia tai juomia. Syötkö herkkuja tylsyyteen, palkitsetko niillä kenties itseäsi, syötkö suklaasi salassa ja piilottelet herkuttelua muilta vai herkutteletko ihan huomaamattasi?

Usein kätemme vain hamuaa karkkipussia tai kahvipöydän pullaa hetken mielijohteesta sen enempää miettimättä. Makea välipalaherkku saatetaan jopa hotkaista nopeasti sen tarkemmin maistelematta. Usein makeisten syöminen on opittu tapa reagoida johonkin asiaan tai tunteeseen: nälkään, väsymykseen, ahdistukseen, stressiin, yksinäisyyteen, tekemisen puutteeseen tai vastaavasti liialliseen kiireeseen. Omista tavoistaan on tärkeää tulla tietoiseksi, sillä vain siten tapojaan voi muuttaa.

Sokerin haitoista puhutaan paljon. Sokerin sanotaan muun muassa rasvoittavan maksaa, aikaistavan ikääntymistä, kiihdyttävän matala-asteista tulehdusta, vaikuttavan keskittymiskykyyn, sotkevan hormonitoimintaa ja altistavan insuliiniresistenssin myötä kakkostyypin diabetekselle ja ylipainolle.

Sokeri sekoittaa myös nälkä- ja kylläisyyshormonien toimintaa ja vaikeuttaa entisestään nälänhallintaa, joka jo lähtökohtaisesti on sokeripitoisella ruokavaliolla heikko. Sokeri ei pidä nälkää eikä se myöskään tuota kylläisyyden tunnetta. Sokeri eristettynä hiilihydraattina sisältää vain ja ainoastaan tyhjiä kaloreita – ei lainkaan vitamiineja tai kivennäisaineita. Lisäksi nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin vikkelästi taivaisiin, mutta voimakkaan insuliinivasteen seurauksena verensokeri myös romahtaa alas nopeasti aiheuttaen hiukovan olon.

Hyvinvoiva suolisto on terveyden ehdoton kulmakivi. Sokeri rasittaa suoliston terveyttä, sillä se ruokkii haitallisia suolistobakteereja. Sokerin sanotaan vaikuttavan suoliston bakteereihin, jotka pitävät huolta toimivasta ruuansulatuksesta, mineraalien imeytymisestä ja vastustuskyvystä. Kun sokerinsyöntiin lisätään univaje, stressi ja yksipuolinen ruokavalio, suolisto alkaa varmasti oireilla.

Ajan myötä liiallinen sokerin syöminen muuttaa myös suoliston tuiki tärkeää bakteerikantaa. Kun sokerilla elävät haitalliset bakteerit ja hiivat lisääntyvät, myös makeanhimo kasvaa kohisten. Jo noiden mekanismien kautta sokerikoukku voi rakentua hyvin vahvaksi. Kun karsit sokerin arjestasi, satunnaiset herkku- ja juhlahetket eivät haittaa.

Kun opimme tunnistamaan tapamme ja tunteemme, on helpompi lähteä tekemään valintoja, jotka tukevat hyvinvointiamme pidemmän päälle. Motivaatiota kannattaa lähteä etsimään itselle merkityksellisistä asioita, kuten terveydestä, tulevaisuuden haaveista tai läheisistä ihmissuhteista.

Aloita kysymällä itseltäsi:

  • Milloin sinun tekee mieli sokeria? Miksi?
  • Mikä auttaisi sinua jättämään sokerin?
  • Mitä haluat tilalle?

 

 

| Hyvinvointi
Mitä kohtuus tarkoittaa sinulle?

Kohtuus ennen kaikkea– yksi lempilausahduksistani. Kohtaan työssäni lähes viikoittain uusiin hyvinvointitrendeihin, uusiin ruokavalioihin ja muihin terveysvillityksiin, joita tulisi noudattaa orjallisesti ollakseen esimerkillinen huippuihminen.

Uutuuden hurmassa unohdamme usein perusasioiden tärkeyden. Tykkään puhua niin sanotuista mummoperiaatteista. Niiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Mummoperiaatteilla tarkoitan muun muassa unen merkitystä, johdonmukaisia valintoja ravinnon suhteen, riittävää vedenjuontia, liikuntaa, itsearvostusta sekä stressin- ja mielenhallintaa. Nämä ovat asioita, joita jokaisen on helppo toteuttaa ainakin jossain määrin omassa arjessaan. Tosiasia on, että matchalatten litkiminen litroittain ei korvaa kunnon yöunia. Kyseiseillä teelajilla on hurjasti terveysvaikutuksia, mutta koen, että meidän tulisi ensisijaisesti paneutua ydinongelmaan eli väsymykseen. Tämän jälkeen onkin aika selvittää, millainen elämänmuutos on realistinen ja kohtuullinen juuri tällä hetkellä ja mikä on pienin mahdollinen askel, josta voimme aloittaa.

Kohtuus merkitsee minulle itsensä tuntemista, yksilöllisyyttä ja armollisuutta. Kohtuus on helppo käsittää laajemmassa kontekstissa. Se edustaa sopusointua eri elämänalueilla: syömisessä, työnteossa, liikunnassa ja ihmissuhteissa.

Minun kohtuuteni ei ole sama kuin sinun. Suurin haaste onkin löytää juuri oma kultainen keskitiensä ja ymmärtää, mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Joustavuus, itsesäätelytaidot ja kyky tunnistaa omat rajansa ovat avainasemassa kohtuuden löytämisessä. Kun mietimme kohtuutta syömisen näkökulmasta, huomaamme, että tarkempaa määrittelyä on vaikea tehdä. Lämpimän aterian kohdalla useimmat tuntevat kylläisyyden tunteen. Ei ole kuitenkaan epätavallista, että nälästä tai kylläisyydestä viestittävät signaalit antavat meille väärää tietoa. Tähän oman kehon tunteminen ja sen kuuntelu pohjautuvatkin. Jollekulle yksi rivi suklaata voi olla juuri sopiva määrä, toiselle liian paljon ja kolmannelle liian vähän. Syömme siis omiin fyysisiin ja välillä psyykkisiin tarpeisiimme. Tärkeintä olisi tunnistaa omat tarpeensa ja vastata niihin ilman ylilyöntejä.

Elämässä on useasti tilanteita, jolloin asiat on tehtävä tiettyjen sääntöjen ja aikataulujen puitteissa. Meillä saattaa olla deadline töissä, elämme keskellä remonttiprojektia tai treenaamme maratonia varten. Nämä tilanteet vaativat erityisen paljon aikaa ja energiaa juuri kyseisellä hetkellä, mutta kun tavoite on selvä ja askeleet realistiset, voimme saavuttaa lähes mitä tahansa. Tiukkatahtisina aikoina voi muistuttaa itseään siitä, että muilla elämänalueilla voi antaa joustoa suuntaan tai toiseen. Tällöin on tärkeä pitää kiinni mummoperiaatteista ja huolehtia siitä, että perusasiat pysyvät kunnossa. Pizzan tilaaminen remppatyömaalle tai muutaman treenikerran väliin jättäminen eivät kaada mitään. Kokonaisuus ratkaisee. Joustavuutta kannattaa opetella, sillä se tukee hyvinvointiamme ja avartaa mieltämme.

Kohtuus auttaa meitä astumaan mahdollisuuksien alueelle. Miten moni meistä onkaan jättänyt asioita tekemättä sen takia, että emme välttämättä suoriudu niistä täydellisesti. Kohtuus ei tarkoita tylsyyttä tai keskinkertaisuutta. Se ei myöskään tarkoita onnistumista tai epäonnistumista. Meidän ei tarvitse jättää asioita tekemättä, vaikka pyrimmekin tekemään ne kohtuudella.

Kohtuus on kykyä kuunnella itseään ja oivaltaa omat kohtuuden mittansa.

//Cecilia